Pisti piikin polveen, stetsonin päähänsä ja käski sulkea oven, kun lähden. Totta pakisen. Maan mainio fysiatrini on kiireinen mies. Reseptikin piti pyytää tekstarilla jälkikäteen. Mutta piikki, joka todella koski, oli tärkein. Se meni sinne minne piti, eikä käsi tutissut. Nyt on taas entisestään hiljennetty askelta. Uimassa en ole pariin päivään uskaltanut käydä. Uusi piikki tulee ensi tiistaina. Jospa hyvä Jumala olisi niin armollinen, että vesi ja kysta kuivuisivat tällä draivilla kuurilla. Valmistaudun koko syksyn, ainakin vuodenvaihteeseen olemaan näin pieneen tilaan pantu. On hiljakseen taas suostuttava, rakennettava pieni pesä, jossa voi elää.
Ihana, että harrastusten maailma tuo iloa ja tekemistä, joka sytyttää sairaanakin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti